Vastakohtaisuus

Published by: Kari Muurinen on 6th Jul 2010 | View all blogs by Kari Muurinen

Elämän näyttää koostuvan vastakohtaisuuspareista. On musta ja valkoinen, pieni ja suuri jne. Kaikelle tuntuu löytyvän vastakohtansa. Mikä onkaan tuo vastakohta ja kuinka se määräytyy? Onko se jollakin tavalla absoluuttinen?

Jos ajattelemme nykyistä maailmaamme, niin valkoisen vastakohtana pidetään mustaa. Mutta jos ajattelemme maailmaa, jossa täysmustaa ei olisi olemassa, vaan jokin harmaan sävy olisi tummin mahdollinen, niin se miellettäisiin valkoisen vastakohtana. Yleisesti siis voitaneen sanoa, että vastakohdat ovat vallitsevan skaalan ääripäät. Kyseessä ei siis ole mikään absoluuttinen suhde vaan vastakohtia on useita riippuen tarkasteluympäristöstä. Jos haluaisi keksiä absoluuttisen vastakohtaisuuden, niin kait se olisi olemassaolo ja olemattomuus (ei-olemassaolo). Tämä toimii hyvin puhtaiden ideoiden maailmassa, mutta ilmenneessä todellisuudessa ei olematonta ole.

Tuttua on myös ajatella, että vastakohdat jotenkin taistelisivat keskenään. Mutta toisaaltahan ne vain mahdollistavat skaalan koko laajuuden. Tässä mielessä käytetäänkin sanaa komplementti(us), joka tarkoittaa enemmän täydentämistä kuin taistelua. Onhan meillä sanontakin: Vastakohdat täydentävät toisiaan. Tämä taisteluaspekti juontaakin juurensa vain aggressiivisesta ja väkivaltaisesta elämänasenteesta.

Aggressiivisuus näkyy etenkin käsiteparissa hyvä ja paha. Ollaan voimakkaasti ns. hyvän asian puolella ja samalla vastustetaan vastakohtaa eli pahaa. Oikea asenne olisi nähdä erilaisten mahdollisuuksien koko kirjo ja rakentaa erilaisista osista toimiva kokonaisuus. Näinhän luonto tekeekin, esimerkiksi ihmisruumis on koostettu mitä erilaisimmista aineista ja osista. Kädet ja jalat eivät (yleensä) taistele keskenään vaikka ovatkin komplementteja ruumiin ympyrässä. Huomaa, että jo pelkkä paikkakin luo erään vastakohtaisuusulottuvaisuuden.

Sitten tullaankin ”pessimistin” perusväittämään: Jotta voisi olla hyvä, niin on oltava paha. Jos tämä ymmärretään juuri pessimistin tapaan, niin hyvä ei kannata olla, koska pahuus on välttämätöntä. Tällöin tehdään paha virhe, joka vie järkevältä elämältä pohjan. Kun katsotaan nykypäivää, niin huomataan pahaa vielä olevan, ja kun katsotaan historiaa, niin huomataan hyvän ja pahan sisällön muuttuneen, ja pahaa hävinneen maailmasta. Näinhän on esimerkiksi orjuuden kanssa, samoin kuolemanrangaistus on häviämässä.  Toki paljon pahaa on jäljellä ja tekniikan kehityttyä pahan ilmeneminen on entistä paremmin mahdollista, esimerkiksi sodankäynti on ”tehostunut” huomattavasti. On herätty huomaamaan ideatasolla, joidenkin asioiden pahuus, ja poistettu se käytännöistä. Siis ideatasolla hyvä ja paha jatkavat niin kauan kuin kehitystä tapahtuu (aina), mutta käytännön tasolla pahaa poistuu. Tämähän on juuri itse asiassa kehitystä. Paha on siis mahdollisuutena aina paremmin ja paremmin olemassa, mutta sitä ei tule toteuttaa (ilmentää) vaan nimenomaan hyvää.

Comments

0 Comments

     
Please login or sign up to post on this network.
Click here to sign up now.