Ulkonainen työ

Published by: Kari Muurinen on 12th Aug 2010 | View all blogs by Kari Muurinen
Tarkastellaan ensin passiivista ulkonaista työtä kristosofian kentällä. Tällaista on esimerkiksi osallistuminen kristosofisiin tilaisuuksiin kuuntelijana. Tämähän on erittäin tärkeää työtä paitsi osallistujan itsensä puolelta myös järjestävien työntekijöiden kannalta, sillä tarjoaahan se tilaisuuden heille suorittaa aktiivisempaa osuuttaan. Jos tarkastellaan tilannetta kuitenkin juuri kuuntelijan näkökulmasta, niin mikä tekee siitä hedelmällisen? Eihän pelkkä passiivinen kuuntelu johda vielä oikeastaan mihinkään muuhun kuin että laittaa aikaansa henkiselle sektorille ja pysyy pois pahanteosta. Toki sellainenkin voi luoda aluksi otollista rauhaa kestämään arkielämää ja ponnistamaan eteenpäin. Osallistujan olisi kuitenkin hyvä löytää kuulemastaan jotain itselleen käyttökelpoista henkistä tietoa, jota hän voi sitten muussa elämässään soveltaa ja käyttää. Tähän tietysti järjestävällä puolellakin on panoksensa annettavana. Siis passiivisen ulkonaisen työn tulisi johtaa elämässä konkreettisiin parannuksiin elämän käytännöissä. Osallistuminen sinänsä ei vielä takaa mitään tehokasta kehitystä, mutta onhan se toki enemmän kuin vain arkielämään tyytyminen. Joskus voi olla niin, että jollakin on pitkä käytännön vaihe, jolloin uuden omaksuminen kuuntelemalla tai lukemalla voi olla hankalaa ja vaaditaan nimenomaan aktiivisia tekoja elämän jollakin saralla. Toisaalta sellainen aktiivinen teko saattaa olla myös vähemmän tärkeän touhun lopettaminen, jotta jäisi enemmän aikaa henkiselle elämälle. Kun ulkonaista työtä ajatellaan ammatillisen ansiotyön mielessä, niin mieleen tulee pari seikkaa. Vakavan totuuden etsijän arkinen työ ei voi olla raa’assa ristiriidassa henkisten periaatteiden kanssa, sillä sellainenhan olisi kaksinaismoralistista. Rahahan on nykypäivän mammonan symboli, eikä sen hankkiminen todellakaan pyhitä keinoja. Henkisen tien kulkijalle ovat tietenkin henkiset arvot numero yksi ja muut asiat tulevat ja järjestyvät sitten niiden mukaisesti. Hankalassa asemassa ovat tietysti ihmiset, jotka ovat ammattinsa valinneet ennen henkistä heräämistään, mutta asiat kyllä järjestyvät etenkin, jos köyhyyden pelko voitetaan. Joskus voi sitten koittaa sellainenkin aika, että voi tehdä vain kristosofista työtä. Entä onko kristosofinen ulkoinen työ sitten ns. hyväntekeväisyyttä? Tokihan se saattaa niinkin ilmetä, mutta yleensä asia ei ole näin. Jos katsoo esimerkiksi Pekka Ervastin elämää, niin hän joutui kamppailemaan rahan puutteessa yrittäessään julkaista kirjoittamiaan kirjoja. Ei hänellä ollut rahaa hyväntekeväisyyteen kuin nimeksi. Hänen hyvästä sydämestään kylläkin kertoo se, että hänen kuoltuaan kaapeista löytyi iso kasa kiertäviltä kaupustelijoilta ostettuja harjoja yms. Hehän olivat tuon ajan köyhiä. Siis kaikki hyväntekeväisyys ei kuulu kristosofille siksi, että se ei ole välttämättä parasta ja tehokkainta työtä hänelle. Kristosofiaa tulisikin tutkia niin perusteellisesti, että vakuuttuu sen itsessään olevan parhain apu ”kaikkeen”. Tällöin henkilö keskittyy luonnostaan kristosofisen työn tekemiseen ja muu hyväntekeväisyys jää toisten ihmisten osaksi, joka ei tietenkään välttämättä ole ristiriidassa kristosofisen työn kanssa. Mitä sitten on varsinainen ulkoinen kristosofinen työ? Koska henkisiä arvoja ei viedä eteenpäin väkivallalla ja pakolla, niin se on ennen kaikkea ihmisten valistustyötä. Ennen kuin tähän työhön kykenee, on oltava suoritettuna riittävästi sisäistä työtä joko tässä tai edellisissä ruumistuksissa. Tämä valitustyö ei toivottavasti ole aina tällaista asiatekstiä vaan myös henkisesti inspiroivaa taidetta.

Comments

0 Comments

     
Please login or sign up to post on this network.
Click here to sign up now.