Tulisiko ihmisen olla pyhimys?

Published by: Kari Muurinen on 24th Jun 2010 | View all blogs by Kari Muurinen

Jos kaikki ihmiset olisivat oikeita pyhimyksiä, niin ei meillä taitaisi olla hädänpäivää. Kuinka tulisi ajatella pyhimysihanteesta tai pyhyydestä. Ehkä olisi hahmotettava ensin tarkemmin, mitä tuo sana pyhä tarkoittaa. Joillekin ateisteille (ei kaikille) se voi kuvastua jonakin negatiivisena ominaisuutena, mutta ehkä yleisestikin sitä pidetään hyvänä asiana. Joku uskonnollinen ihminen saattaa jopa havitella pyhimyksen mainetta ja sädekehää, mikä kyllä kielii jonkinlaisesta kunnianhimosta. Sanoihan Jeesus Nasaretilainenkin: ”Miksi minua hyväksi sanotte, Isä Taivaassa on yksin hyvä”. Tämä kertoo Jeesuksen asenteesta: Itse hän ei ollut mitään vaan teki, kuten näki taivaallisen Isänsä tekevän. Hän sanoikin olevansa Isänsä poika kuten kaikkien muidenkin ihmisten.

Ihmisen ei siis tule havitella persoonallista asemaa tai kunniaa. Todellisen pyhyyden on oltava jotakin enemmän ollakseen Kristus-ihanteen mukainen. William Jamesin mukaan kaikissa uskonnoissa tavattava pyhyyden idea käsittää seuraavat piirteet:

  1. Tunne avarammasta elämästä ja varmuus ideaalisen voiman olemassaolosta.
  2. Tunne ihanteellisen voiman lempeästä vaikutuksesta elämään.
  3. Ääretön ja haltioitunut vapauden tunne.
  4. Tunnekeskuksen siirtyminen rakastavan ja sopusointuisen kiintymyksen suuntaan.

Nämähän näyttävät veljesrakkautta (buddhia) elävän yksilön ominaisuuksilta. Näin on laita tunne-elämän kannalta. Mutta ennen kuin ihminen voi ilmentää buddhia, niin hänen tulee osata imentää myös korkeampaa järkeä eli manasta. ihmiskunnan suuret opettajat ovatkin aina lähinnä opettaneet, mutta tehneet siinä sivussa esimerkiksi sairaiden parannustyötä. Luulen kuitenkin, että he ovat halunneet parantaessaan myös näyttää muille, kuinka opetukset toimivat käytännössä. Henkisellä tiellähän sairaus, köyhyys ja kuolema voitetaan (useassa asteessa). Tähän tarvitaan aina kulkijan omaa panosta. Sanoihan Jeesuskin aina parannetuille, että mene, äläkä syntiä enää tee.

Niiden, jotka haluavat seurata mestariaan (esim. Buddhaa, Jeesusta tai Pekka Ervastia), tulisi tutkia järjellään ja elämällään heidän opetuksiaan, jotteivät heittäytyisi vain tyhjän uskonnollisen tunteen vietäviksi. Tällöin heidän työnsä painopiste olisi tehokkaasti auttamisessa, eikä vain oman tunnetilan muovaamisessa. Ilman järkeä ei voi saavuttaa todellisia tuloksia, eikä edes pyhyyttä omassa tunne-elämässä, sillä eihän ihminen voi olla täysin onnellinen ennen kuin kaikki muutkin ovat sitä. Ilman järjen antamaa apua, ei kaikkia saada onnelliseksi.

Tervetuloa, nerokkaat pyhimykset! Kuinka teitä kaivataankaan.

Comments

2 Comments

  • Helena Halme
    by Helena Halme 8 years ago
    P.E kuvailee kirjassaan "Vihkimyksen polku" , että on olemassa vain yksi elämä, olemassaolo,
    Jumala ja me ihmisinä olemme tuon ehdottoman olemassaolon ilmennyksiä sen lapsia.
    "Mutta tietoisiksi omasta Jumalanpoikuudestamme emme tule luonnonhelmassa leväten, vaan
    ainoastaan siten, että itse sitä tahdomme ja juuri sentähden, että olemme Jumalan poikia, suuren
    elämän ilmennyksiä. Meidän täytyy itse tahtoa kulkea tuota päämäärää kohti, sillä tahto on
    myös meidän perusominaisuuksiamme."
    Ihmisen ei tarvitse pyrkiä pyhimykseksi , vaan tietoiseksi Jumalanpoikuudestaan. Sillä tiellä
    edetessään "pyhyyskin"lisääntyy. Täytyy siis osata TAHTOA oikeita asioita, elämän lakien
    mukaista elämää.
    T: Helena
  • Kari Muurinen
    by Kari Muurinen 8 years ago
    Ihmisen tulee nimenomaan tulla sisäisestä Jumalanpoikuudestaan. Kaikki eivät voi olla kuten Jeesus tai Pekka Ervats vaan juuri omia itsejään, omanlaisia ilmennyksiä Jumalasta. Tällöin ihmisen on kuunneltava juuri sisäistä Jumalaansa. Kun yritetään olla vain ulkonaisesti jonkin kaltaisia, niin tavoittellaan vääriä asioita esim. kunniaa. Opettajien selän taakse ei voi kokonaan piiloutua, vaikka ottaisikin heidän opetuksensa vakavasti. Ei tarvitse puhua heidän sanoillaan, vaan yhtyä heidän henkeensä, ja luoda omat sanamme. Turhaa on vedota keskustelussa auktoriteettiin, jota toiset eivät tunnusta. On opittava kantamaan oma vastuu ja tekojensa seuraukset. On löydettävä oikeasti oma kanta ja henki. Jos jollakin ei ole oikeasti omia ajatuksia, ei hän ole oikeastaan mitään, eikä luonnollisestikaan pääse Kristuksen henkeen. Me emme ole täydellisiä, eikä meistä sellaisia tule vain hillitsemällä itseämme, vaan meidän on rohkeasti etsittä sisäistä Kristustamme ajatuksissa ja teoissa.
Please login or sign up to post on this network.
Click here to sign up now.