Pukeutuminen

Published by: Kari Muurinen on 28th Jun 2010 | View all blogs by Kari Muurinen

On se kummallinen asia, kuinka pukeutumisestakin saadaan vaikea asia ihmisten kesken. Luulisi, että edes se osattaisiin nykypäivänä ottaa löysin rantein, eikä enää määriteltäisi niin tarkasti, kuinka on pukeuduttava. Toisin sanoen osattaisiin kunnioittaa yksilöllisyyttä pukeutumisessa laumahenkisyyden sijasta. Laumahenkisyyttä pukeutumisessa voi toki olla monenlaista ryhmien koosta riippumatta, kuten nyt vaikka ihan tavallisen miehen pukutyyliä tai punkkarin sirkkeli-irokeesi-tukkamallia, jos kampauskin lasketaan pukeutumistyyliin. Sanottaisiinko nyt niin, että olisi viisaampaa hyväksyä monenlaisten viiteryhmien mukainen pukeutuminen. Sehän, jos nyt mikä, on alkeellista suvaitsevaisuutta. Oikeastaan emme paheksu useinkaan vaatetusta vaan outoa viiteryhmää.

Kenen tehtävä on yleensä luoda jonkinlainen pukeutumisstandardi, ns. sivistyneistön, rikkaan yläluokan, vaatesuunnittelijoiden, nuorison, varttuneempien vai kenenkä? Jokainen ryhmähän kuitenkin luo oman pukeutumistapansa, vaatesuunnittelijat toki laajemman (muodin) kuin omansa. Jokainen ryhmä siis seuraa omanlaistaan perinnettä, joten perinne ei voi ratkaista tätä kysymystä, koska niitä tulee koko ajan lisää. Jokainen saa perinteen ainakin lapsuuskodistaan, mutta voi tämän vaihtaa esim. ikäkausittain. Eihän tämä kysymys periaatteessa ole vaikea. Jokaiselle on suhteellisen selvää, että jokainen syyntakeellinen ihminen saa itse määrätä ruumiistaan. Vaatteet, jotka peittävät ruumiin, ovat vain jatke tälle fyysiselle käyttövälineelle ja kuuluvat siis selvästi yksilön intimiteettiin. Jos vaatteet ovat likaiset tai haisevat, niin silloinhan ne toki loukkaavat muiden ihmisten oikeuksia (pysyä puhtaina ja raikkaina).

Uskonnollisissa yhteisöissä usein on jouduttu kovinkin ulkonaisille linjoille, ja pukeutumistyyli on niissä saatettu määritellä erittäin tarkasti, joka on sitten saattanut säilyä kauan samanlaisena. Kaikkihan tuntevat erilaisia uskonnollisia tyylejä kuten körttiläiskampauksen, muslimihunnut tain amish-juutalaisten vaatteet ties miltä vuosisadalta. Nyt uskonnolliset ryhmät eivät enää ole niin eristyneitä kuin ennen, joten mitään uskontotyyliä ei liene järkevää noudattaa. Eihän olisi kovin kodikasta uutta uskonveljeä kohtaan, vaatia häntä hylkäämään oma perinteinen tyylinsä ja ottamaan uusi ja ainoa oikea. Mehän elämme nykyään Vesimies-ajassa, johon kuuluu yksilöllisyys ja itsenäisyys, ja laumahenkisyys on menneisyyttä. Kristosofinkin olisi vaikea päättää, seuraako hän pukeutumisessaan Pekka Ervastia, Jeesusta Nasaretilaista vai J.R. Hannulaa. Samalla tavoinhan eivät em. herrat toki pukeutuneet. Pekka Ervastin tyyliä, joku voisi nimittää taiteilijamaiseksi tai keikarimaiseksi, Jeesuksen itämaiseksi, ja Hannulan säntilliseksi. En nyt sano, että nämä ovat oikeita luonnehdintoja, mutta kuvaavat heidän erilaisuuttaan pukeutumisen suhteen, vaikka nyt ajallisetkin tyylierot jätettäisiin huomioon ottamatta. Kaikki muodot muuttuvat, vaatteetkin. Kuudes juurirotu tuo lopullisen ratkaisun, kun fyysinen ruumis ja sukupuolet jäävät menneisyyteen, jäänevät luultavasti vaatteetkin.

Itse pidän punk-periaatteesta siinä mielessä, että tehdään mitä osataan. Se ei tarkoita, että välttämättä esiinnytään. Tekeminen ja toimiminen ovat juuri Isän uskonnon perusteemoja. Tervetuloa punkkarit kristosofitilaisuuksiin sellaisina kuin olette, kuten kaikki muutkin. 
(Toisaalta olen myös kunnon love&peace-hippi, mutta nykyajan rahanahneus vetää minusta nyt köyhää punkkaripoikatyyliä esille. ;)

Comments

0 Comments

     
Please login or sign up to post on this network.
Click here to sign up now.