Suuri väkivalta

Published by: Kari Muurinen on 26th Jan 2011 | View all blogs by Kari Muurinen

Suuri väkivalta

Tarkoituksena tässä artikkelissa on tarkastella väkivallan käyttöä suuressa mittakaavassa eli siis sodista. Sellaiset suurien uskontojen julistajat kuin Buddha ja Jeesus Nasaretilainen ovat opetuksissaan selkeästi kieltäneet väkivallan käytön. On kyllä esitetty Uuden Testamentin tulkintoja, joissa Jeesus olisi hyväksynyt väkivallan käytön, mutta sellaiset ovat väärinkäsityksiä. On kuitenkin historiallinen tosiasia, että kristillinen kirkko liittoutui valtion kanssa ja hylkäsi Jeesuksen opetukset sekä hyväksyi sotimisen. Sille väitteelle, että minkään puolesta ei olisi sodittu yhtä paljon kuin uskonnon, näyttäisi siis löytyvän katetta, kun katsellaan kristikunnan historiaa. Buddhalaisuuden parissa ei tuollaista suuren luokan takinkääntöä ole tapahtunut. Itse asiassa sodat, joita on käyty, on harvemmin todella käyty itse uskonnon puolesta vaan vallan ja aineellisen voiton toivossa. Kirkko on vain antanut sodille siunauksensa, ja kertonut Jumalan olevan oman joukon puolella, siis toiminut vain valtion itsekkäiden pyyteiden tukijana.

Väkivalta on pesiytynyt muihinkin aatteellisiin yhteisöihin, esimerkiksi sosialistiseen liikkeeseen. Tokihan se on istunut erittäin tiukasti myös porvaripuolella. Sosialismin ihannehan aineellisen hyvän tasaisesta jakamisesta on erittäin kunnioitettava ja tavoiteltavakin. Me ihmiset emme ole olleet, emmekä ole vieläkään, siihen vielä valmiita. On tietysti ymmärrettävää, että sosialistit aikanaan liittivät materialismin ideologiaansa, koska kirkko tuki tietysti valtiossa vallitsevaa systeemiä. Tällöin luovuttiin muista hyvistä periaatteista ja hyväksyttiin mukaan myös väkivallan käyttö aseellisen vallankumouksen muodossa. Sama viimeinen taisto esiintyy siis tässäkin kuten islamilaisilla. Sosialismista tuli aatteellisesti epälooginen, sillä olisihan ensin osattava olla tappamatta oman maan kansalaisia ennen kuin päästään aineellisen tasajaon toteuttamiseen. Tässäkin ihannetta on vain käytetty kauniina hämäyksenä. Itsekkäät ihmiset valitsivat puolensa (sos/ei-sos) sen mukaan, mikä olisi heille edullista. Tämähän johti sitten Suomessakin sisällissotaan.

Uskonsodat ovat siis monessakin mielessä huijausta. Ne eivät oikeasti ole olleet uskonsotia, eivätkä uskontojen perustajat ole kehottaneet niitä käymään, päinvastoin. Me ihmiset emme vain tunnu oppivan, ettei mitään hyvää saa aikaan väkisin, sodilla. Tyvestä on puuhun kiivettävä, ja ensin osattava luopua hirveimmästä pahasta, sodasta, sitten voimme ehkä toteuttaa jotain hienompaa ja vaativampaa.

Comments

0 Comments

     
Please login or sign up to post on this network.
Click here to sign up now.