Vanha esitelmä vuodelta 1985

Published by: Jouko on 18th Nov 2011 | View all blogs by Jouko

Henkisen koulun asteita

 

Elämän tiellä on olemassa kaksi askellaatua, moraali eli käytännöllinen oppi ja metafysiikka eli tietopuolinen oppi. Kristosofiassa korostetaan, että moraali on aina oleva numero yksi. Niin pian kuin metafysiikka astuu ensimmäiselle sijalle, tapahtuu mataloituminen. Tieto-opillisten asioitten siirtyminen tärkeimmiksi tapahtuu aluksi sangen huomaamattomasti, salakavalasti. Myöhemmin muodostuu selvemmin ns. oikeaoppisuutta, muodostuvat asiat, joista ei saa puhua ja asiat, joista täytyy puhua. Historia yleensä ja kristikunnan historia erityisesti antaa tällaisesta kehityksestä varoittavan esimerkin. Pekka Ervast opettaa, että fyysisen tason ensimmäinen totuus on ihmisten veljeys ja heidän ykseytensä Jumalassa. Jos esim. toisen ihmisen käsitysten vastustaminen tulee tärkeämmäksi kuin veljeystotuus, tiedämme, että metafysiikka on astunut moraalin edelle. Veljeys on käytännössä elettävää elämää, pelkkä puhe moraalista ja veljeydestä voi jäädä metafysiikan tasolle.

              Vuoden 1952 kesäkurssikirjassa puhutaan valaisevasti kristillisen kirkon historiasta ja siinä selvitellään mm. käsitteitä yksilöllinen usko vs. seurakuntausko. Kristillisessä kirkossa pääsi tapahtumaan se onnettomuus, että se hylkäsi yksilöllisen uskon, joka on kaiken henkisen elämän edellytys ja meni seurakuntauskoon. Kirkon johtajat hylkäsivät ensin mestarinsa oman opin, Vuorisaarnan. Kirjassa todetaan: ”Ja jo ennen kuin olemme heränneetkään, tiedämme, että oma ajattelu, oma vastuu, omaan ymmärrykseen perustuva usko on se, mikä antaa ihmiselle ihmisarvon. Se on kaiken kehityksen ehto. Me, jotka tällä vuosisadalla olemme heränneet ajattelemaan, teosofit, ihmettelemme ehkä kirkkoa – langetaksemme samaan järjen haaksirikkoon. P. E. sanoo, että sama vaara, yksilöllisen uskon ja tiedon tukahuttaminen, vaanii yhä henkisiä liikkeitä, myös teosofisia seuroja. Elämä karkoitetaan, jää kuollut kuori. Sillä elämä on yksilön uskossa ja tiedossa. Elämä on ihmisessä, ei järjestelmässä.”

              Kysymys moraalin ja metafysiikan, muodon ja hengen suhteesta, astuu eteemme myös nyt, kun ryhdymme tarkastelemaan henkistä elämää kouluna P. E:n kirjan Kadonnut Sana vapaamuurariudesta opastuksella. J. R. Hannula opettaa: ”Niin kuin Pekka Ervast kirjallisesti laski muodollisen perustuksen kirjassaan Kadonnut Sana, niin henkisen perustuksen hän laski kirjassaan Vuorisaarna. Luonnollisesti näiden kahden kirjan suhde toisiinsa on se, että Vuorisaarna on Herran asemassa ja Kadonnut Sana on palvelijan asemassa.” (Vuorisaarnan oppilaan näkökulmasta V)

              Kun pidämme em. opetuksen mielessämme, voimme turvallisemmin syventyä myös elämän muotopuoleen ja esitelmän otsikossa mainittuihin henkisen koulun asteisiin. ”Vapaamuurarikirjassaan” P. E. on hahmotellut kolme eri looshia, ns. sinisen looshin, punaisen eli Ruusu-Risti-looshin ja Graal-looshin. Sininen looshi (kuten kaksi muutakin) jakautuu kolmeen asteeseen; oppipojan, ammattilaisen ja mestarimuurarin asteisiin. Punaisen looshin asteet syventävät sinisen looshin asteita. On olemassa sellainen analogiasuhde, että oppipojan aste vastaa kaikkein täydellisimmin koko sinistä looshia. Ammattilaisen aste vastaa punaista looshia ja mestarimuurarin aste Graal-looshia. Tällaisesta vastaavaisuudesta opettaa Väinö Lehtonen eräässä artikkelissaan. Saamme siis alustavan yleiskuvan koko looshijärjestelmästä perehtymällä siihen, mitä sinisessä looshissa eli Johannes-vapaamuurariudessa opetetaan.

              Väinö Lehtonen kirjoittaa: ”… kun esim. kysytään, mikä on oppipojan tehtävä tuossa sinisessä looshissa, onko hänen tehtävänsä tutkia Uutta Testamenttia, niin vastaus on: ei. Kristuksen luo tullaan Pyhän Hengen uskontojen kautta. Monessa muussa yhteydessä Pekka Ervast painottaa sitä, että ellemme ensin tutustu vanhoihin uskontoihin, ellemme jotakin tiedä ns. pakanallisista uskonnoista, emme pääse sisälle kristinuskoon. Vasta ammattilaisen asteessa sinisessä looshissa tutkitaan Uutta Testamenttia ja tutustutaan varsinaisesti kristinuskoon. Mestarimuurarin asteessa tutkitaan Valkoisen Veljeskunnan olemassaoloa.”

             Sininen looshi liittyy siis oleellisesti vanhan liiton eli Pyhän Hengen uskontojen tutkimiseen. Koko sininen looshi on eräänlaista akateemista tutkimustyötä. Siinä tutkitaan kirjallisuutta, luetaan, ajatellaan, mietiskellään ja yritetään päästä selvyyteen näistä kysymyksistä, jotka sisältyvät teosofiseen ja kristosofiseen elämänymmärrykseen. Ajatellessamme ihmisen kolmea aspektia: järkeä, tunnetta ja tahtoa, huomaamme, että järki, ajattelu, on etualalla.

             Punainen looshi liittyy kristinuskon tutkimiseen; punainen looshi esittää ja kuvaa Pojan uskontoa, toteaa Väinö Lehtonen. Tässä looshissa on kyse esoteerisesta itsekasvatustyöstä ja ihmisen kolminaisuutta ajatellen on etualalla tällöin tunne ja tunteitten puhdistaminen. Viimeisestä eli Graal-looshista P. E. sanoo, että se on täydellinen salaisuus, siitä ei puhuta mitään. Kuitenkin olemme kristosofiassa saaneet oppia, että Graal-looshi kuvaa Isän uskontoa ja siinä on ihmisen kolminaisuutta ajatellen tahto astunut etualalle. Yksi syy siihen, miksi P. E. vaikeni Graal-looshista, on ilmeisesti siinä, että hän itse on Isän uskonnon keskushenkilö, eikä voinut tässä yhteydessä asiasta selvästi puhua. Kuitenkin Pekka Ervast puhuu Isän uskonnon saavutuksista varsin selvästi kirjassaan Tähtikoulut, joka on rakenteeltaan hämmästyttävän samankaltainen nyt tarkasteltavana olevan kirjan kanssa.

             On merkillepantavaa, että jo tässä ensimmäisessä eli sinisessä looshissa puhutaan mm. Vuorisaarnasta, mestareitten Valkoisesta Veljeskunnasta jne. Nyt olisi tarkasteltava kysymystä, mitä tässä looshissa oikeastaan olisi opittava, ts. mikä muodostuisi käytännön kannalta siirtosanaksi sinisestä punaiseen looshiin, Pyhän Hengen uskonnoista Pojan uskontoon.

              Kysymystä siirtymisestä ”henkisen koulun” asteelta toiselle voidaan havainnollistaa ajattelemalla niitä kolmea ”vihollista”, jotka ihmiskunnalla on mainittu olevan:

1)        tietämättömyys

2)        sairaus (itsekkyys on syvin sairaus)

3)        köyhyys (kuolema on suurin köyhyys).

              Jo Paavali totesi aikanaan, että vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema. Näiden kolmen vihollisen lisäksi voimme ottaa esille ne kolme salaisuutta, jotka P. E. Kadonnut Sana vapaamuurariudesta -kirjassaan tuo esille. Noita salaisuuksia on myöskin kolme ja jokaisen salaisuuden ratkaisijalle annetaan tietty arvonimi:

1)     miekan salaisuus                  Idän ritari

2)     kynän salaisuus                 Idän ja lännen ritari

3)     puvun salaisuus                  Jerusalemin ruhtinas

              Voimme ymmärtää, että totuudenetsijän tulisi ensin tietyssä mielessä voittaa tietämättömyys. Tietämättömyyden voittamiseen liittyy arvonimi Idän ritari ja se on tekemisissä miekan salaisuuden kanssa. Miten? Jo alussa mainitsimme sen P. E:n opetuksen, että fyysisen tason ensimmäinen totuus on ihmisen veljeys ja heidän ykseytensä Jumalassa. Tämän totuuden realisoiminen, käytäntöön saattaminen, saa aikaan sen, että totuudenetsijä luopuu sodasta, luopuu miekan heiluttamisesta; hän ratkaisee miekan salaisuutta. Pyhän Hengen uskontojen korkein opettaja oli Gautama Buddha ja hän osasi selvästi hylätä miekan ja kaiken väkivallan käytön. Häntä ajatellen voimme liittää miekan salaisuuden ratkaisemiseen arvonimen Idän ritari. Sotakysymyksen ratkaisu muodostaa siis tärkeän rajapyykin henkisessä elämässä.

              Seuraavan vaiheen, punaisen looshin yhteydessä on puhuttu esoteerisesta itsekasvatustyöstä. On aivan ymmärrettävää, että se liitetään varsinaisesti punaiseen looshiin. Mitä merkitsevät esim. sellaiset Vuorisaarnassa esiintyvät hyveet kuin suuttumattomuus, puhtaus ja totuus, jos maailman auktoriteettien käskiessä olemme valmiit ryntäämään sotaan, jos olemme valmiit tappamaan veljiämme? Kaikki pyrkimys moraaliseen itsekasvatukseen tuntuu perin irvikuvalliselta, jos tahraamme kätemme ihmisvereen. Niinpä Pekka Ervast sanookin, että kristinusko alkaa aseettomuudesta, Kristuksen luo ei tulla ase kädessä.

              Vuorisaarnassaan Jeesus on antanut yksityiskohtaiset ohjeet itsekkyytemme, tuon syvimmän sairautemme voittamiseen. Pekka Ervastin uudelleen järjestäminä Vuorisaarnan viisi käskyä kuuluvat:

1)     älä suutu

2)     älä ajatuksissasikaan ole epäpuhdas

3)     älä vanno

4)     älä ole pahaa vastaan

5)     älä sodi, vaan rakasta kaikkia ihmisiä.

              Entäpä sitten edellä mainittu ”kynän salaisuus”, joka on ratkaistavana tässä asteessa? Kynä kuva luovaa työtä, oppimista ja opettamista. On huomattava, että kynän salaisuuteen liittyy arvonimi Idän ja lännen ritari. Edellytetään siis sitä, että miekan salaisuus on jo ratkaistu ja kynän salaisuuden ratkaisemisesta seuraa myös lännen ritarius. Kyse on siitä, että Vuorisaarnan, aseettomuuden pohjalta lähtevä oppimis- ja opettamistyömme voisi muodostua hedelmälliseksi, luovaksi. Auttamalla toisia tulemme itsekin parhaiten autetuiksi, sillä henkisessä elämässä ei kukaan elä itseään varten. Päämäärämme ei ole se, että me itse tulisimme joksikin merkilliseksi olennoksi; muistakaamme jälleen suurta veljeystotuutta.

              Edellä esitetyllä tavalla voivat kynä ja miekka muodostaa ristin. Risti symbolisoi mm. kärsimystä. Tuolla ristillä tapahtuu itsekkään persoonallisuutemme kuolema. Niin kuin jo Jeesus sanoi: ”Joka tahtoo sielunsa pelastaa, hän sen kadottaa, mutta joka kadottaa sielunsa minun (siis Kristuksen, ei Jeesuksen) vuokseni, hän se pelastaa.” Pääpaino ei ole tässä ns. mystisessä kuolemassa, vaan oikeassa asenteessa tapahtuvassa henkisessä työssä. Tässä yhteydessä voimme muistaa vielä sen, että Pekka Ervast opettaa punaisen looshin vapaamuurareiden (tai totuudenetsijöitten) lopullisesta tehtävästä: he seuraavat Kristusta ja etsivät hänen enkeleitään.

              Henkisessä työssä oikea suhde on se, että mestari johtaa työtä. J. R. Hannula toisti ja opetti usein: ”Työtä on tehtävä Vuorisaarnan Mestarin johdolla.” Pyrimme siis siihen, että emme persoonallisina minuuksina johtaisi ja määräilisi, vaan että mestari, Kristus, voisi työtä johtaa. Tämän vuoksi on välttämätöntä seurata Kristusta, Vuorisaarnaa ja etsiä hänen enkeleitään. Mitä merkitsee vertauskuvallinen puhe enkeleistä. Mitä tarkoittaa sana enkeli? Se merkitsee lähettilästä ja juuri mestarit, sellaiset ihmiset, joissa sisäinen Kristus on elävänä läsnä, ovat Kristuksen enkeleitä, hänen lähettejään. Kristosofisen elämänymmärryksen parissa ainakin J. R. Hannula ja Väinö Lehtonen olivat tuollaisia Kristuksen enkeleitä. He ovat lähettejä, jotka ohjaavat totuudenetsijöitä kohti Pekka Ervastin aloittamaa Isän uskontoa.

              Teemme tässä välissä lyhyen yhteenvedon: Ensimmäisessä eli sinisessä looshissa tutkitaan mestareitten opetuksia sekä etsitään itse mestareita; niin meissä sisäisesti olevaa kosmillis-mystistä Kristusta kuin myös historiallista mestaria tai historiallisia mestareita. Voimme aavistaa, että Kristuksen enkelin löytäminen, mestarin henkilökohtaiseksi opetuslapseksi pääseminen on kuin siirtosana Graal-looshiin. Tällöin olemme lopullisesti saavuttaneet mestarijohtoisuuden työssämme eli kynän salaisuus on ratkaistu. Koska täällä lännessä on aina suuntauduttu enemmän käytännölliseen elämään ja siinä tapahtuvaan työhön, tulee arvonimi lännen ritari ymmärrettäväksi.

              Siitä edellä mainitusta seikasta, että vasta kolmannessa eli Graal-looshissa tulemme varsinaisesti tekemisiin Kristuksen ja hänen enkeleittensä eli mestareitten kanssa, näemme, että kyse on varsinaisesti Isän uskonnosta. Isän uskonto sulkee kyllä syliinsä jo aiemmin esiintyneet Pyhän Hengen ja Pojan uskonnot; Isän uskonto on ykseysuskonto. Niinpä sininen ja punainen looshi eli Pyhän Hengen uskonnot ja Pojan uskonto muodostavat kuin suuren puhdistuksen tien Isän uskontoon, Graal-looshiin. Puhdistuksen tien ihminen joutuu eräältä kannalta katsoen kulkemaan kuin yksin, historiallisten mestareitten opetuksiin turvaten. Vasta Graal-looshissa, jossa eteemme astuu kuoleman voittaminen, tulemme varsinaisesti tekemisiin mestareitten kanssa.

              Ihmisen kolminaisuutta ajatellen tulee Graal-looshissa ja Isän uskonnossa keskeisesti esille tahto. Pekka Ervast opettaakin, että henkinen elämä alkaa nyt tahdosta ja tähän liittyy se opetus, jonka mukaan Vuorisaarnan 4. käsky, pahanvastustamattomuus, on nyt kaiken henkisen pyrkimyksen kulmakivi. Graal-looshin kohdalle voitettavaksi ”viholliseksi” tulee köyhyys, siis ts. kuolema, joka on suurin köyhyys. Kolmas Pekka Ervastin kirjassa mainittu salaisuus on puvun salaisuus ja siihen liittyy arvonimi Jerusalemin ruhtinas.

              Ei ole vaikea ymmärtää, että tämä arvonimi liittyy Jeesus Nasaretilaisen saavutuksiin. Olemme teosofiassa saaneet oppia, että me ihmiset aikanamme, Lemurialla, pukeuduimme ”nahkavaatteisiin”, kuten sanonta kuuluu. Voidaan myös sanoa, että Jeesus Kristus ensimmäisenä ihmisenä maapallolla pukeutui iankaikkiseen kirkastusruumiiseen, kuten olemme kristosofiassa saaneet oppia. Jeesus voitti kuoleman uudessa ja syvemmässä merkityksessä. Itämailla on ollut tietoa persoonallisen kuolemattomuuden saavuttamisesta; siis siitä, että ihminen jälleensyntyy samana persoonallisuutena. Samoin tiedetään, että Buddha loi itselleen kuolemattoman käyttövälineen, ns. nirmaanakaajan. Tämä merkitsi kuitenkin kuolemattomuuden saavuttamista korkeammilla elämäntasoilla, ei vielä täällä fyysillisessä maailmassa.

              Voimme nyt, näin Kalevalan juhlavuonna, tehdä pienen poikkeaman aiheestamme ja tarkastella erästä epäonnistunutta kirkastusruumiin rakentamisyritystä P. E:n Kalevalan avaimen opastuksella. Kalevalan sampo kuvaa eräässä merkityksessä juuri ihmisen kuolematonta käyttövälinettä. Totuudenetsijä on valmistanut sammon, mutta sampo on ”pimeässä Pohjolassa”, sisemmillä tasoilla ja tajuntamme kannalta kuin salatajunnassa. Sammon tuominen ehjänä kalevalaisten keskuuteen merkitsisi henkisen tien ratkaisevaa etappia, kirkastusruumiin luomista. Kuitenkin Kalevalan kolme sankaria, Väinämöinen, Lemminkäinen ja Ilmarinen epäonnistuvat (kuvaa ihmisen kolminaisuutta tahto, tunne, järki) ja epäonnistumisen syykin selviää Kalevalasta. Kalevalan sankarit taistelivat vielä pahaa vastaan ja siksi oli sammon hajottava. Vasta Jeesus Kristus osasi luopua kaikesta taistelusta, hänen kohdallaan ”sampo” ei enää särkynyt.

              Tarkastellessamme em. salaisuuksiin, siis miekan, kynän ja puvun salaisuuksiin liittyvää symboliikkaa, mainitsimme ensin, että miekka ja kynä muodostavat ristin. Nyt vertauskuvallisesti sanoen tämä ristikin saa puvun, kärsimyksen mustaan ristiin puhkeavat rakkauden ruusut. Voimme soveltaa myös edellä mainittua symboliikkaa mestariin. Mestari on vapautunut omasta karmastaan, mutta rakkaudesta ihmiskuntaan hän ottaa päälleen ristin, ihmiskunnan karmaa, ja syntyy tänne aina uudestaan työtä tekemään. Puku peittää kuitenkin ristin, sillä rakkaudessaan mestari jaksaa aina voittaa kärsimyksen. Havaitsemme siis, että em. kolmessa looshissa, siis Pekka Ervastin Kadonneessa Sanassa, on vertauskuvallisesti esitetty koko Ruusu-Ristin aate, todellinen Ruusu-Risti, joka vielä odottaa toteutumistaan.

              Kaiken edellä esitetyn jälkeen voimme kysyä: onko ”sana” vielä kadonnut? Ja mitä tuolla sanalla oikeastaan tarkoitetaan? P. E. toteaa, että H. P. Blavatskyn välittämä veljeskunnan sanoma oli kadonneen mestarisanan ensimmäinen kirjain. Intuitiivisesti ymmärrämme, että tämä kadonnut sana on todella Sana, Logos, kosmillinen Kristus. Voimme tarkastella tätä sanaa symboliselta ja tekniseltä kannalta, avaimen tällaiseen tarkasteluun saamme P. E:lta. Hän opettaa, että skottilaisen riituksen mukaisessa vapaamuurariudessa 18:nnessa eli Ruusu-Risti-ritari-asteessa paljastetaan tämä kadonnut sana, joka on INRI. Sama sana ja sen merkitys tulee esiin myös A. Krumm-Hellerin romaanissa Meksikon rosenkreutzilainen. P. E:n mukaan em. vapaamuurariaste kuuluu ns. punaiseen vapaamuurariuteen ja on suorastaan kristillinen aste. Skottilaisen riituksen mukaan korkeammassa asteessa (30. eli Kadosh-aste, ns. musta aste) pyrkijää sen sijaan hämmästyttää se, että hänet totutetaan koston ajatukseen. Tässä luultavasti näkyy jesuiittojen vaikutus. Voimme siis aavistaa, että punaisen vapaamuurariuden symbolinen kadonnut sana on korkein mitä vapaamuurareilla on hallussaan. Toisaalta tämä on hyvin ymmärrettävää, koska 18. astetta tai kristinuskoa korkeampi aste todellisuudessa on vain Isän uskonto, jonka vasta Pekka Ervast on tuonut.

              Sana INRI ei tässä tapauksessa merkitse ”Jesus Natsarenus Rex Judeorum” eikä myöskään mantrana käytettyä ”in nobis regnat Jesus”, vaan ”inge natura renovatur integra”; tulen kautta luonto kokonaan puhdistuu. Voimme aavistaa, että tämäkin lause on tekemisissä Kristuksen työn kanssa. Kristuksen vaikutuksesta puhdistava ”tuli”, kiirastuli, laskeutui kuolemanjälkeisiin tiloihin. Puhutaan myös hengen tulikasteesta; Jeesus sanoi tulleensa tuomaan tulta ja toivoi, että se jo palaisi jne. Samoin on meidän päivinämme tullut kristosofisen sanoman yhteydessä uusi hengen vuodatus maapalloomme. Väinö Lehtonen nimittää sitä mm. puhdistavaksi tuleksi kirjassaan Ihmisyyden puolesta.

              Kiinnitämme nyt huomiomme siihen, että sana INRI koostuu neljästä kirjaimesta ja muistamme, että H. P. B:n kautta annettiin kadonneen mestarisanan ensimmäinen kirjain. Tällöin olisi tarkasteltava myös kolmea puuttuvaa kirjainta ja tutkittava, jos ne on jo meille annettu. Kristosofisina totuudenetsijöitä voimme ilman pidempiä selityksiä ymmärtää, että kolme puuttuvaa kirjainta annettiin Pekka Ervastin, J. R. Hannulan ja Väinö Lehtosen kautta. ”Kadonnut sana” on siis opetuksellisesti nyt kokonaisuudessaan annettu.

              Sanan INRI sanotaan esiintyneen Jeesuksen ristissä. Samoin INRI on Ruusu-Risti-järjestön merkissä siten, että kukin kirjain on ristin yhdessä sakarassa. INRI ja risti liittyvät siis vahvasti toisiinsa. Henkisessä elämässä tapaamme kadonneen sanan lisäksi erään toisenkin mystisen lauseparren: puhutaan sfinksin arvoituksesta ja tämän arvoituksen ratkaisemisesta. Tiedämme, että astrologiselta kannalta myös sfinksi muodostaa ristin. Voimme ajatella myös ihmistä tällaisella ristillä.

              Edellä esitettyä selventää vielä Väinö Lehtosen opetus kirjassa Kun aika on täyttynyt (s. 116-117): ”Näinollen ihmisruumis on Jumalan temppelinä ennustus, minkälaiseksi ruumiissa asuvan ihmisen on kehityttävä: leijona eli eläimelliset himot alistettuna jalkojen alle, luovaa työtä edustavassa oikeassa kädessä härän voima ja vasemmassa kädessä kotkan siivet, mielikuvituksen luova kyky. Luovan voiman kaksi napaa ovat tahto ja imaginatio – eli kuvia luova mielikuvitusvoima. Ihmisruumis on luonnon luoma risti, joten ristin arvoitus kytkeytyy ihmiseen. Eräältä kannalta katsottuna risti on sama kuin miekka. Ihminen on siis myöskin miekka. Tämä ei ole pelkkää symboliikkaa, sillä jos tutkimme jokapäiväisen ihmisen psykologista rakennetta, huomaamme, että hän on sisäisesti nurin päin käännetty risti eli siis miekka. Sydämeen nojautuva järki, minkä tulisi olla ylinnä – kuten pääkin on ruumiissa ylinnä – onkin useimmiten kaikista alinna. Sen sijaan jalopeuran raateleva himoluonne on määräävässä asemassa ylinnä, siis miekan kärjessä. Härkä ja kotka – tahto ja mielikuvitus – joutuvat näin ollen jalopeuran hallittaviksi, himoluonnon palvelukseen. Jokapäiväinen ihminen on siis eläinradassa aivan kuin pää alaspäin, kuten häntä on kuvattukin esim. kabbalistisen tarotin 12. arkaanassa. Kun näin asennoitunut ihminen käyttelee itseään elämän valmistavassa kiusausten koulussa, on hän kärsimyksiä tuottava, haavoittava ja surmaava miekka. Mutta sfinksi vaatii jokaiselta ihmiseltä arvoituksensa ratkaisemista. Niinpä eräs ensimmäisistä tehtävistä onkin kääntää sielullinen asenne ruumiin mukaiseksi, siis järki eli vesimies ylimmäksi. Ihmisen poika pitää ylentää, kuten Jeesus sanoo.”

              Edellämainitun työn on ihminen suorittanut silloin, kun hän on läpäissyt sinisen looshin asteen.

              Sfinksin muodostamassa ristissä vaakasuoran viivan muodostavat siis härkä ja kotka eli tahto ja mielikuvitus. Nämä ovat luovan voiman kaksi napaa. Tahto ja mielikuvitus merkitsevät luovaa kykyä, siis oppimista ja opettamista, minkä symbolina käytetään kynää. Kyse on henkisten asioiden (kotka) juurruttamisesta fyysiseen elämään ja tätä symboloi silloin maata kyntävä härkä. Edellä esitetty liittyy siis kiinteästi Kadonneen Sanan punaisen looshin läksyyn.

              Puvun salaisuutta eli Graal-looshin läksyä on vaikea sovittaa sfinksisymboliin. Toisaalta tämä on ymmärrettävää, sillä sfinksi on hyvin vanha symboli ja kuten muistamme, Graal-looshissa oltiin tekemisissä kuoleman voittamisen kanssa. Toisaalta kuoleman voittamisen suhteen Jeesus Kristuksen työ muodosti tärkeän käännekohdan ja Jeesus esiintyi vasta pari vuosituhatta sitten. Oikeastaan vasta Pekka Ervastin sanomassa, kristosofiassa, tehdään ensimmäistä kertaa selväksi se, mitä asioita kuoleman voittamiseen liittyy.

              Vaikka nyt kristosofisessa tietoudessa on hyvinkin tarkasti selvitelty ”kadonnutta sanaa” ja sfinksin arvoitusta, on kuitenkin todettava, että kadonnut sana pysyy kadonneena ja sfinksin arvoitus ratkaisematta, kunnes kukin omalta kohdaltamme nämä arvoitukset ratkaisemme; ei pelkästään teoreettisesti, vaan myös käytännössä.

              Voisimme vielä tarkastella P. E:n hahmotteleman kolmilooshisen koulun johtajaa, hierofanttia. Millainen ihminen hän on? Tietenkin todellinen hierofantti on sellainen, joka on itse suorittanut kaikkien kolmen looshin läksyt, siis voittanut ihmiskunnan viimeisen vihollisen, kuoleman. Hän on ts. ratkaissut myös puvun salaisuuden. Tässä esitelmässä tarkastellun koulumuodon laatija, Pekka Ervast, oli tuollainen todellinen hierofantti. Kuitenkaan hän itse ei voinut avata kuin ensimmäisen eli sinisen looshin perustamassaan järjestössä, Ruusu-Ristissä. Syynä tähän oli luottamuksen ja ymmärtämyksen puute, sillä Pekka Ervastia ei tunnettu todelliseksi opettajaksi, mestariksi. P. E. on itse sanonut, että punainen looshi ei enää saa olla vertauskuvallinen. Sen täytyy olla todellinen ja silloin tällaisen looshin opettajan olisi myös oltava todellinen mestari, ei enää vain symboli mestarista. Oppilaiden olisi myös tunnettava opettajansa.

              Pekka Ervast poistui vuonna 1933 Amerikkaan ja jätti näin oppilailleen miettimisaikaa. Ennen matkaansa valtameren yli P. E. pysähtyi Tukholmassa ja katsoi siellä erään lempioopperansa, Wagnerin Lohengrinin. P. E:n mukaan Wagnerin oopperan sankari Lohengrin on Graal-ritari, joka on lähetetty Valkoisen Veljeskunnan looshista auttamaan murhasta väärin perustein syytettyä Brabantin prinsessaa, Elsaa. Oopperan juonen mukaan Elsa ei kuitenkaan täysin luottanut Lohengriniin ja niinpä oopperan lopussa Lohengrin poistuu kyyhkysen vetämässä veneessä. Jotain hyvin samankaltaista tapahtui Pekka Ervastin omassa elämässä. Pekka Ervast, Valkoisen Joutsenen eli Tuonelan Joutsenen Ritari, poistui valtameren yli Amerikkaan ja palasi sieltä enää antamaan siunauksensa työlleen, ystävilleen, maalleen ja kansalleen, kuten J. R. Hannula jo vuonna 1933 oli Ruusu-Risti-lehdessä profeetallisesti kirjoittanut. Mainittakoon vielä, että kirjassaan Kadonnut Sana P. E. ilmoittaa hierofantti-asteen koko nimen: Tietäjäin eli hierofantin kuninkaallinen Lohengrin-aste.

              Lopuksi, kuin kokoavana yhteenvetona otamme lainauksen Väinö Lehtosen eräästä artikkelista, jossa hän käsittelee juuri tätä Kadonneen Sanan koulumuotoa: ”Nyt meidän täytyy todeta, että vaikka Pekka Ervast ko. kirjaa kirjoittaessaan ajatteli, että ihmisistä voisi muodostua todella sellainen koulu, jossa hän olisi se viisas Opettaja, joka todellakin vastaa sitä Tuonelan Joutsenen Ritaria, joka on tuon koulun korkein johtaja, niin ei kirjan sisältö suinkaan rajoitu siihen, että tuollainen fyysillinen koulu perustetaan tai jätetään perustamatta. Sillä nuo asiat, joita kirjassa esitetään, eivät ole aikaan ja paikkaan sidottuja.

              ”Me kaikki ihmiset, olimmepa tai asuimmepa missä tahansa, voimme seurata sen kirjan opetuksia käytännöllisessä elämässä. Meillä on mahdollisuus olla aivan kuin sinisessä looshissa sillä tavoin, että tutkimme teosofista ja kristosofista elämänymmärrystä niin perin pohjin, että meille selviää, mitä se on ja että ymmärrämme emme ainoastaan sen älyllis-filosofista sisältöä, vaan myöskin sen vankan moraalisen pohjan, jolla uusi uskonto lepää. Olimmepa missä tahansa, joko ihmisryhmässä tai ryhmän ulkopuolella, meillä on tämä mahdollisuus sentähden, että tuo koulu on jo avattu itse tässä elämässä. Se on tässä elämässä avattuna, vaikka sitä ei olisikaan minkään järjestön puitteissa luotu ja saatu syntymään. Samoin ymmärrämme, että meillä on mahdollisuus elää sellaista elämää kuin punainen looshi edellyttää, koska se koulu on avattu itse tässä elämässä. Ensimmäinen, siis sininen looshi tarkoittaa tuollaista akateemista tutkimustyötä, jonka avulla meidän ymmärryksellemme selviää henkisen elämän tie. Punaisen looshin työ on esoteerista, se on sisäistä itsekasvatusta ihmisyyttä kohti. Meillä on mahdollisuus osallistua sellaiseen työhön ainakin niissä puitteissa kuin kullekin on mahdollista, jos meille selviää eräs seikka. Jos sinisen looshin työskentelyssä meille on selvinnyt se asia, että on syntynyt uusi uskonto ja että sen julistaja oli tuntemamme Pekka Ervast, jonka sanoma ei ollut lähtöisin yksinomaan tämän maapallon Valkoisesta Veljeskunnasta, vaan oli kotoisin aurinkokuntamme keskuslooshista, syvyyksien syvyyksistä, Isä-ryhmän tietoa, niin me löydämme pohjan tälle uudelle uskonnolle, ymmärrämme, miksi se on kaikki pulmat ratkaiseva. Se on siksi, että se sanoma on lähtöisin niin syvältä ja korkealta kuin aurinkokuntamme sydänmailta.

              ”Kun sitten ajattelemme kuvattua koulumuotoa ja sen vastapainona sitä, että me ihmiset yksilöinä ponnistelisimme erillämme missä tahansa, niin toteamme, että näillä työmuodoilla on suunnaton ero. On sanottu niinkin, että 10 ihmistä yhdessä työskennellessään saa yhtä paljon aikaan kuin 10.000 ihmistä työskennellessään erillään. Koska henkistä elämää nykyaikana ei ole annettu ainoastaan ihmisyksilöitä varten, vaan se on annettu koko ihmiskuntaa varten, sitä varten, että ihmiskunta pelastuisi kaaoksesta ja tuhosta, niin tämä seikka jo sanoo: liittykää yhteen. Tehkää työtä yhdessä saadaksenne aikaan jotakin pysyvää ja kestävää. Siitä huolimatta, ettei tämä Pekka Ervastin koulumuoto, sellaisena kuin hän sitä tuossa kirjassaan hahmotteli, onnistunut hänen eläessään, niin ei se silti sitä merkitse, etteikö se joskus voisi onnistua.

              ”Olemme kutsutut valmistamaan maaperää niille mysterioille, joiden tulosta Pekka Ervast puhuu monessa muussa yhteydessä. Hän sanoo, että Suomen kansa on kutsuttu luomaan uudet mysteriot, Egyptin mysteriot, jälleensyntyneinä, muodostamaan ja luomaan sellaisen koulun, jossa ihmiset maailman eri kulmilta voivat käydä oppimassa sen uuden uskonnon evankeliumina, joka nyt on Suomessa julistettu.”

 

Comments

0 Comments

     
Please login or sign up to post on this network.
Click here to sign up now.