Näkökulmia maailmankuvasta

Published by: Kari Muurinen on 21st Jul 2013 | View all blogs by Kari Muurinen

Näkökulmia maailmankuvasta

Mikä on maailma? Kuinka sen ymmärrämme? Onko tajunta vain aineen luoma harha vai aine tajunnan väärä kuva todellisesta maailmasta? Onko maailma ainetta vai vain kuva tietoisuudessamme eli tajuntaa? Tajuntaa ainakin on, koska tietoisesti ollaan tätä asiaa miettimässä. Lähdetään tarkastelemaan asiaa ihmisen havainnoista, kuten tiede tekee.

Kun ihminen katselee maailmaa, niin hän näkee ruumiinsa ohella myös muun ulkoisen maailman. Ruumiskin on ulkoisesti havaittava. (Tietysti voitaisiin valita joku toinenkin aisti kuin näkö ja tajunnalla on useita kerroksia.) Itse asiassa kaikki, mitä hän näkee, on havaittavaa. Samoin se on ymmärrettävää. Toisaalta ihminen voi ajatella ja ymmärtää, jotain mitä hän ei näe, mutta ajattelua voisi pitää muihin aisteihin verrattavana, ehkä hieman ylimaallisena. Oikeastaan mitään aisteja ei olisi ilman tajuntaa. Aistit välittävät havaintoja tajunnalle, joka luo kuvan maailmasta. Ihmisellä on siis tajuntaa, koska tajunnassa on kuva. Tässä kuvassa on muidenkin ihmisruumiita kuin hänen omansa. Nämä ruumiit ovat tietyssä määrin samanlaisia esim. osat, jotka ovat tekemisissä eri aistien kanssa. Tästä voidaan päätellä, että ihmiset kokevat maailman tässä suhteessa samanlaisena varsinkin, kun keskinäisellä kommunikoinnilla voi varmistella asiaa. On myös hyvä huomata, että ihminen tajuaa näkevänsä unitilassa vaikkakin sisältö on erilainen kuin hereillä ollessa.

Onko jotakin erillistä todellista maailmaa havaitun kuvan takana? Kun ihminen näkee toisen ihmisen, niin hän voi ymmärtää sen olevan myös tajuntaa, sillä se kommunikoi eli esittää tajuavansa aivan kuten hän itsekin. Kivilläkin on tajuttava olemuksensa, jota ne ilmentävät, joten niitä voidaan pitää tajunnan ilmentyminä. Ihmisillä, eläimillä ja kasveilla on ajateltu olevan jotakin tajuntaa, mutta kivikunnan on oletettu yleensä olevan vain ainetta. Kivi ei muistuta enää juurikaan liikkuvia eli eläviä olentoja, joten sen tajuamiskykykin on piilossa. Tajuntaa ei kuitenkaan pidä sotkea kemiallisen tason elämään. Kyllähän ihmisen ruumiissakin tajunta välittyy sähkön avulla aivoissa ja hermostossa. Pienhiukkaset ovatkin usein sähköisesti varautuneita, kuten elektronit, ja ne käyttäytyvät sen mukaisesti. Tajuntaa on siis kaikilla tasoilla, mutta mitä pienempään ja jäykempään muotoon mennään, niin sitä yksikertaisempaa se on. Ihmisen ongelma ei siis ratkea yrityksissä jakaa ainetta aina vain pienempiin osiin. Vaikka pienin hiukkanen (jota ei osata enää jakaa) löytyisikin, niin ei tiedettäisi kuinka se on syntynyt. Puhutaankin energiasta, kun hiukkasia ei enää havaita.

Ihmisen toiminnan kannalta voidaan havaittu maailma jakaa osiin. On ihmisen oma ruumis, jota hän voi liikuttaa tahdonalaisesti, ja ulkoinen maailma, johon vaikuttaminen tapahtuu ruumiin vlityksellä. Ruumis voidaan jakaa taas osiin. On erilaisia ruumiin osia kuten sisäelimet, jotka toimivat ihmisen tiedostamatta itsenäisesti. Ruumis luo myös ympäristön joillekin pieneliöille, esim. vatsan bakteerit, joista se hyötyy. Voidaan siis ajatella, että ihmisen ruumis koostuu useista omalla tajunnalla varustetuista olioista, jotka ihmisen tajunta yhdistää yhdeksi toiminnalliseksi olennoksi. Ruumis on siis oma tajuntansa ja se kommunikoi toisten tietoisten tajuntojen kanssa.

Jos ihminen uskoo olevansa aineellinen ruumis, niin myös maailma näyttää ulkopuoliselta aineelliselta todellisuudelta. Jos taas ihminen lähtee siitä, että hänellä on kuva maailmasta tajunnassaan, niin kaikki on silloin tätä tajuntaa. Näitä molempia tapoja voi jokainen käytännössä kokeilla mielessään. Vain tajunta voi vaikuttaa tajuntaan. Jokainen tajunta lähettää valon avulla omaa kuvaansa toisille ja epäsuorasti myös itselleen ja ottaa tietysti vastaan aistiensa välityksellä kohtaamiensa olentojen kuvat luoden niistä kokonaisuuden. Aistit ja valo ovat myös tajuntaa.

Jos lähdetään siitä, että vain jompikumpi parista aine ja tajunta on vain todellista, niin joudutaan siihen, että toinen on sitten harhaa. Materialisti sanoo, että tajunta on harhaa, ja äärispiritualisti, että aine on sitä. Henkinen näkemys on sellainen, että molemmat ovat todellisia, mutta ne ovat yhtä siten, että ainekin on tajunnan ottamaa muotoa. Se on vain ottanut kestävän muodon pitemmäksi ajaksi. Se ikään kuin päättää pysyvämmin, että olen tällainen, tämän muotoinen. Kun aine ja tajunta ovatkin yhtä, niin käy ymmärrettäväksi, kuinka tajunta voi liikuttaa ainetta, ruumista. Tajunta on liikkuvaa ja ohjaavaa, joka voi saada ruumiinkin liikkumaan, koska myös se on tajuntaa. Jos tällaista ykseyttä ei olisi, niin ruumiin liikuttaminen olisi mahdotonta.

Mikä on todellisuus? Mikä se on fyysisellä tasolla? Onko se Galaksi, linnunrata, eliö, molekyyli vai alkeishiukkanen? Kyllä varmaankin nuo kaikki ovat todellisuuksia omassa kokoluokassaan. Ymmärrettävä todellisuus onkin sitä, miten pienemmistä yksiköistä, osista, muodostuu suurempi yksikkö. Jokainen kiinteältä ja hajoamattomalta tuntunut kappale on paljastunut koostuvan pienemmistä ja ns. kiinteä kappale on muuttunut aina vain pienemmäksi ja hauraammaksi. Tuskinpa ihminen löytääkään suurinta tai pienintä kokonaisuutta. Ihmisen kannalta lieneekin tärkeintä sen toiminnan laatu omassa luonnollisessa kokoluokassaan. Tämä tarkoittaa siis ihmisten välistä toimintaa.

Mikä sitten saa uskon aineeseen syntymään? Ihminen tuntee olevansa yksi ainoa tajunta, henki, ja kaikki sen ulkopuolella oleva tuntuu siitä tajuttomalta aineelta. Tosiasiassa ihmisen tajunta koostuu monesta tasosta, eikä suinkaan ole yksi tiivis paketti. Ihminen näkee, kuulee, tuntee, ajattelee, ymmärtää abstrakteja käsitteitä, kuulee omatuntonsa äänen jne. Tämä kaikki erilaisuus kuuluu ihmisen tajuntaan.

Jokainen tiedemieskin tutkii ja yrittää selittää maailmaa tajunnallaan ja tajunnalleen. Kaikki hänen kokeensakin ovat kuvaa hänen tajunnassaan. Todellisuus tuntuu olevan yksilön ja tajunnan rajan takana, eikä siihen pääse käsiksi suoraan. Ymmärryksemme on aina tajunnallista ja vain kuvaa todellisuudesta, mutta maailman voi ymmärtää tajuntana ja sen luomina kuvina.

Mikä erottaa aineen ja tajunnan ihmisen kannalta? Fyysisellä (aineen) tasolla ihmisellä on henkilökohtainen rajallinen käyttöväline (ruumis), jollaista sisemmillä tasoilla (tajunnassa) ei ole. Esimerkiksi ajatustasolla ihminen ei koe olevansa mikään osa ajatusmaailmastaan vaan että se on kaikki häntä tai sitten kaikki ulkopuolella itseään. Hän ei osaa selittää mistä ajatukset tulevat tai miten hän ne luo. Jos hän ei osaa hallita ajatuksiaan, niin hän on niiden heiteltävänä, niiden ulkopuolella. Jos hän taas osaa hallita ajatuksia, niin hän tuntee luovansa niitä, ja ne ovat kaikki hänen sisällään. Toisaalta hän voi huomata, että osa ajatuksista vain putkahtaa hänen tietoisuuteensa hänen niitä tietoisesti luomatta. Erona ajatustasolla verrattuna fyysiseen tasoon on se, että ajatustason muodot elävät vain erittäin vähän aikaa ja että ihminen voi luoda sinne tietoisesti muotoja ja tavallaan ne ovat kaikki hänen (käyttö-)välineitään.

Jako aineeseen ja tajuntaan onkin loppujen lopuksi oleellisin suunta selittää maailmaa. Tuo suunta on akselilla ulkoinen/sisäinen. Tajunta nimittäin ohjaa ainetta, joten tajunnasta löytyy vastauksia, joita tajunta etsii. Aikain viisaudessa on tajunta sitten jaettu useampiin tasoihin, jotta sen salaisuuksia voitaisiin kuvata. Ihmisen toiminta suuntautuu tavallisesti niin voimakkaasti vain ulospäin aineelliseen maailmaan ajatusten ja tunteiden jyllätessä miltei lakkaamatta, jolloin nämä tasot tuntuvat ainoilta. Ajatus siitä, että täytyyhän siellä takana olla jokin kokijakin, jäänee hieman valjuksi, koska esim. passiivinen ajatustaso voidaan ajatella juuri kokijaksi. Mutta juuri se, että tahdosta riippumattomia ruumiintoimintoja on, kertoo tiedostamattomista tajunnan kerroksista. Kristosofiasta löytyykin runsaasti tutkittavaa tässä suhteessa niille, joille tajunta on todellista, eikä vain aine.

Comments

0 Comments

     
Please login or sign up to post on this network.
Click here to sign up now.