Jun 24th

Tulisiko ihmisen olla pyhimys?

By Kari Muurinen

Jos kaikki ihmiset olisivat oikeita pyhimyksiä, niin ei meillä taitaisi olla hädänpäivää. Kuinka tulisi ajatella pyhimysihanteesta tai pyhyydestä. Ehkä olisi hahmotettava ensin tarkemmin, mitä tuo sana pyhä tarkoittaa. Joillekin ateisteille (ei kaikille) se voi kuvastua jonakin negatiivisena ominaisuutena, mutta ehkä yleisestikin sitä pidetään hyvänä asiana. Joku uskonnollinen ihminen saattaa jopa havitella pyhimyksen mainetta ja sädekehää, mikä kyllä kielii jonkinlaisesta kunnianhimosta. Sanoihan Jeesus Nasaretilainenkin: ”Miksi minua hyväksi sanotte, Isä Taivaassa on yksin hyvä”. Tämä kertoo Jeesuksen asenteesta: Itse hän ei ollut mitään vaan teki, kuten näki taivaallisen Isänsä tekevän. Hän sanoikin olevansa Isänsä poika kuten kaikkien muidenkin ihmisten.

Ihmisen ei siis tule havitella persoonallista asemaa tai kunniaa. Todellisen pyhyyden on oltava jotakin enemmän ollakseen Kristus-ihanteen mukainen. William Jamesin mukaan kaikissa uskonnoissa tavattava pyhyyden idea käsittää seuraavat piirteet:

  1. Tunne avarammasta elämästä ja varmuus ideaalisen voiman olemassaolosta.
  2. Tunne ihanteellisen voiman lempeästä vaikutuksesta elämään.
  3. Ääretön ja haltioitunut vapauden tunne.
  4. Tunnekeskuksen siirtyminen rakastavan ja sopusointuisen kiintymyksen suuntaan.

Nämähän näyttävät veljesrakkautta (buddhia) elävän yksilön ominaisuuksilta. Näin on laita tunne-elämän kannalta. Mutta ennen kuin ihminen voi ilmentää buddhia, niin hänen tulee osata imentää myös korkeampaa järkeä eli manasta. ihmiskunnan suuret opettajat ovatkin aina lähinnä opettaneet, mutta tehneet siinä sivussa esimerkiksi sairaiden parannustyötä. Luulen kuitenkin, että he ovat halunneet parantaessaan myös näyttää muille, kuinka opetukset toimivat käytännössä. Henkisellä tiellähän sairaus, köyhyys ja kuolema voitetaan (useassa asteessa). Tähän tarvitaan aina kulkijan omaa panosta. Sanoihan Jeesuskin aina parannetuille, että mene, äläkä syntiä enää tee.

Niiden, jotka haluavat seurata mestariaan (esim. Buddhaa, Jeesusta tai Pekka Ervastia), tulisi tutkia järjellään ja elämällään heidän opetuksiaan, jotteivät heittäytyisi vain tyhjän uskonnollisen tunteen vietäviksi. Tällöin heidän työnsä painopiste olisi tehokkaasti auttamisessa, eikä vain oman tunnetilan muovaamisessa. Ilman järkeä ei voi saavuttaa todellisia tuloksia, eikä edes pyhyyttä omassa tunne-elämässä, sillä eihän ihminen voi olla täysin onnellinen ennen kuin kaikki muutkin ovat sitä. Ilman järjen antamaa apua, ei kaikkia saada onnelliseksi.

Tervetuloa, nerokkaat pyhimykset! Kuinka teitä kaivataankaan.

Aug 17th

Viisas

By Kari Muurinen

Viisas

Viisas kertoi kaikille asioita, joita he eivät tienneet. Vain harvat ottivat tiedot kiitollisena vastaan. Useimpia harmitti, että hän tiesi enemmän kuin he itse. Nämä harmistuneet pyrkivät vähättelemään kaikin keinoin Viisaan sanomisia ja tekemisiä, jotta muut ihmiset eivät häntä arvostaisi ja myös etenkin siksi, etteivät itsekään tekisi niin. Eiväthän he voineet pitää Viisasta arvossa, koska itse halusivat valtaan ja kunniaan. Lisäksi he luulivat, että hänkin pyrki valtaan ja piti itseään arvokkaampana kuin muita. Näin ei ollut, Viisas vain etsi aina totuutta, eikä voinut siitä tinkiä missään muodossa. Tämän asenteen ansiosta hän oli tietonsa saavuttanutkin. Hän ymmärsi myös, että hänen oli jaettava tietonsa muillekin, koska itseään oli ilmennettävä rehellisesti muille, kuten totuus teki hänelle. Hän halusi olla kuin totuus ja siksi olikin Viisas. Harmistuneet eivät halunneet totuutta vaan valtaa ja kunniaa vaikka ne kuuluivat Totuudelle, jota Viisas julisti. Näin Totuus jäi sivuun ja Viisasta uhkailtiin ja vainottiin. Viisas kyllä tiesi, että jos hänen opetuksiaan olisi kuunneltu, niin asiat olisivat kääntyneet parempaan suuntaan monin tavoin. Siksi hän yritti kaikin voimin kertoa löydöistään ja näyttää Totuuden. Väkivallasta luopuminen oli yksi perusasia, mutta harmistuneet eivät tätä nähneet sokaistuttuaan vallan ja kunnian kavalasta loistosta. Se loisto oli kuin kirkas leimahdus, joka satutti ympäristöään, poltti kantajansa hetkessä loppuun ja etsi uutta ruokaa. Näin Viisas kertoi. Harmistuneet eivät tätä ymmärtäneet ja harjoittivat yhä kovenevaa väkivaltaa häntä kohtaan. Mikään ei auttanut, he hakkasivat ja hakkasivat häntä yhä kovemmin ja kovemmin. Viisas jatkoi kulkuaan ja työtään kaikesta huolimatta. Kunnes hänet lyötiin raa’asti kuoliaaksi varoitukseksi muille. Mutta ruumiista erkani voiton henki, jolle valheen kannattajat eivät voineet mitään. Häviämätön Viisaus oli tullut maailmaan.

 

May 20th

Kristosofiaverkoston tarkoitus

By Kari Muurinen
Tämän sosiaalisen foorumimme tarkoitus on tukea ja aktivoida yhteistä toimintaamme siten, että jokainen voi osallistua omalla panoksellaan työhömme, ja yleisö voi saada tietoa meistä internetin välityksellä yhä enemmän ja enemmän.
Tämä ei siis ole vain "minun oma kanavani" vaan enemänkin kaikkien yhteinen työkalu, jota olen nyt tässä alussa yrittänyt käynnistellä. Oma osani ei ole mitenkään erikoinen jatkossa vaan toimin kuten muutkin. Toimin toistaiseksi webmasterina, joka vastaa siitä, ettei lainvastaisuuksia esiinny sivuillamme. Kristosofiverkostoon kirjautumista valvotaan oikeastaan vain sen vuoksi, että vain häiriömielessä osallistuvia olisi mahdollisimman vähän. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö eri mieltä asioista voi olla ja hyvähenkistä vapaata keskustelua ei sallittaisi.
Joidenkin henkilöiden on kuitenkin päätettävä esimerkiksi siitä, mitä yleisölle tarkoitettuun osioon laitetaan. Muutenhan sitten jokainen toimii omalla vastuullaan ja sivustomme tarjoaa siihen hyvät mahdollisuudet. Tulen kirjoittamaan käyttöohjeita, kunhan ehdin.
Tervetuloa kaikki kiinnostuneet, aktiivisuutenne olisi minulle mieleistä.
Jun 3rd

Väkivallaton nainen

By Kari Muurinen

Vanhanajan kulttuurissa mies puolusti naista kaikin keinoin henkensä uhalla. Onko tämä käytäntö eettistä vielä tässäkin ajassa? Olen käymissäni keskusteluissa törmännyt naisen kommenttiin, että hän haluaa itseään puolustettavan tarvittaessa myös aseellisesti. Tällainen kanta on ymmärrettävää, sillä kukapa ei tuntisi oloansa pahaksi, kun fyysisesti voimakkaampi tekijä uhkaa itseä. Myös mies tuntee näin ja hänkin turvaa mielellään johonkin vahvempaan esim. aseeseen ja näin koko väkivallan kierre saa alkunsa.

Voidaankin heti nähdä, että periaate naisen (viattomuus, oikeus) puolustamisessa henkensä uhalla ei ole mitään väärää, mutta kaikkien keinojen käyttäminen, johtaa väkivaltaan ja tappamiseen. uhreina ovat tällöin sekä naiset, lapset, että miehet. Onkin opittava puolustautumaan väkivaltaa vastaan siten, ettei tartuta aseisiin. Myös naisen ja etenkin naisen on osattava tehdä, niin jotta miehetkin voisivat sen ymmärtää. Jos naiset yllyttävät miehiä, jotka ovat luonnostaan aggressiivisempia, taistelemaan, niin tuloksena on taatusti sota.

Niin naisen kuin miehenkin on opittava peräänantamattomasti kieltäytymään väkivallasta, passiivisesta(väkivallan hyväksymisestä) ja aktiivisesta, jotta turvallinen rauha saavutettaisiin. Tätähän Jeesus Nasaretilainenkin tarkoitti, lausuessaan: ”Jos joku lyö sinua poskelle, niin käännä toinenkin poski”. Hän ei antanut myöskään puolustaa itseään väkivalloin. Esim. Jeesus kielsi Pietaria käyttämästä miekkaa Getsemanessa toteamalla: "Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu". Koko kulttuurillemme on käynyt hiukan näin.

Vasta rauhan maailmassa toteutuu ihmisten samanarvoisuus myös naisten ja miesten suhteenkin. Rauha on naisen nimi.

Jun 6th

Kultainen keskitie

By Kari Muurinen

Esityksen otsikoksi on valittu yksi ”vanhan kansan” sanontoja. Niitähän pidetään arvossa joissakin piireissä. Moraalisessa mielessä ne eivät tietenkään yllä Pojan tai Isän uskonnon tasolle, mutta kyllähän niissä monta kertaa on itua.

Kultainen keskitie on tilastotieteilijän menetelmä löytää ratkaisu. Kirkko rakennettakoon keskelle kylää, jotta se olisi mahdollisimman lähellä kaikkia. Totuuden etsimiseen tuo periaate kyllä harvemmin sopii. Kun ajatellaan tilannetta, jossa toinen sanoo, että 2 ja kolme tekee 5, ja toinen sanoo sen olevan 6, niin keskitien periaatteella tulos on 5,5. Tietysti toinen voi olla kokonaan väärässäkin, mutta jos sanomme, että 2+3=5 ja 2x3=6, niin olemme ehkä löytäneet totuuden, joka kattaa molempien sanomiset.

Koko totuuteen ei mahdu valheen häivääkään ja kun löydämme mallin, joka sopii ristiriidattomasti ennen tunnettuun tietoon, niin uusi mallimme kelpaakin samaan joukkoon. Tokihan kaikki ei ole ihmisille selvää, mutta eteenpäin mennään toivottavasti. Asioita onkin hyvä pitää avoinna niin kauan, että totuus selviää. Samoin on suhtauduttava myös tietäjien lausuntoihin. On ihmeellistä, kuinka opettajien joistakin joillekin yksilöille antamista vastauksista, voidaan tehdä sääntö ja laki. Tämä pätee varsinkin joihinkin toissijaisiin asioihin. Alemman persoonallisuuden kannalta onkin tarkoituksenmukaista paneutua juuri sellaisiin, ettei tarvitsisi muuttaa mitään olennaisia tapojaan. On niin paljon helpompaakin yrittää vain näyttää joltakin kuin ensin selvittää mitä tuo jokin on ja pyrkiä siihen. Ei ihminen ole hindulainen, vaikka pukeutuukin oranssiin, tai ns. kommunisti, jos käyttää punaisia housuja. Tällaisilla asioilla ei ole mitään väliä, ja univormuaika on toivottavasti ohi. Jokainen ilmentäköön itseään pukeutumisessaankin, kuten haluaa, ja ne, joilla ei ole minkäänlaisia pukeutumismieltymyksiä, niin etsiköön vaikka sitä kultaista keskitietä.

Jun 8th

Kertomus: Isän painajainen

By Kari Muurinen

Elipä muinoin perhe: Äiti, Isä ja lapset. Äiti hallitsi perheessä ja tunsi rakastavansa lapsiaan yli kaiken. Hän sai voimaa suuttumuksestaan ja pystyi voimakkaisiin fyysisiin tekoihin. Hän tiesi miten asioiden tuli olla ja kaikkien elää. Yleensä Isä ja lapset tottelivat Äitiä. Kun joskus joku kapinoi, niin hän joutui vaikeaan asemaan. Yleensä kaikki sitten kuitenkin palasi entiselleen, koska kapinoitsija ymmärsi heikkouden hallitsevan. Heikkoushan asettaa rajat ja kyvykkyys avaa uusia mahdollisuuksia, joita heikkous ei osaa käyttää.

Äidin vaatimukset kasvoivat vähitellen, ja yhtenä päivänä ei Isäkään enää jaksanut niitä noudattaa. Mikään entinen voimateko ei tehonnut. Niinpä Äiti meni ulos ja puhui naisyhteisölle, että Isä oli huono, joten hänet tuli ristiinnaulita. Niinpä naisjoukko tuomitsi Isän ristille ja tuomio pantiinkin täytäntöön saman tien. Äiti huusi ristillä roikkuvalle Isälle: ”Siellä sinä vain roikut, etkä tee lastesi eteen mitään”. Isä ei voinut tehdä enää mitään, niinpä hän kuoli pois.

Lapset olivat lamaantuneita. Toinen puoli heistä totteli äitiään ja toinen puoli kärsi Isän kovaa kohtaloa. He ymmärsivät, että Isä olikin uhrannut itsensä, eikä poikaansa tai tyttöänsä. He eivät pystyneet enää tottelemaan äitiään, ja muuttivat kaukaiseen kylään.

Äiti oli ihmeissään ja hyvin surullinen. Lopulta hänkin oivalsi, että puolet lapsista oli Isää ja rakastaneensa vain lasten Äiti-puolta, itseään. Tämän hän kertoi lapsilleen ja lupasi opetella rakastamaan heidän toista puoltaankin. Niinpä lapset muuttivat takaisin kotikyläänsä ja Äiti oppi pitämään lapsistaan kokonaisemmin. Kun Äiti sitten vuosien päästä kuoli, olivat hänen suhteensa Isäänkin parantuneet ja Isä oli häntä hymyilevänä vastassa kuoleman portilla.

Jun 15th

Onko veljeys harmoniaa?

By Kari Muurinen
Kun vallitseva olotila tuntuu harmoniselta, niin veljeyden toteuttaminen on helppoa. Veljeyden on kuitenkin kestettävä kaikissa tilanteissa. Veljeys on siis enemmän kuin harmonia, se kestää ns. epäharmoniaakin siten, että suvaitsevaisuuden, anteeksipyynnön ja -annon on oltava veljien kesken itsestään selviä toimintamalleja. Mietitäänpä kuitenkin tuota harmoniaa. Jos tähdellä on parillinen määrä sakaroita, niin jokaisella sakaralla on vastasakara vastakkaisella puolella. Aivan samoin on ympyrän kehän jokaisella pisteellä samalla halkaisijalla oleva vastapisteensä. Tällainen tähti ja ympyrä ovat kyllä harmonisen kauniita. Harmoniaan kuuluukin, että jokaisella osalla on vastakkainen osansa, sillä muutenhan se ei olisi harmoninen (säännöllinen kaikkiin suuntiin). Puoliympyrä ei ole harmoninen kaikkiin suuntiin. Miksi sitten näemme harmonisuuden vaikka näitä vastakohtaisuuksiakin on? Tämä johtuu siitä, että näemme koko kuvion. Tällöin emme oikeastaan näe vastakohtaisuuksia, vaan saman asian eri puolia, komplementteja, jotka täydentävät toisiaan ja esittävät koko skaalan esimerkiksi ympyrässä halkaisijan. Ristiriitatilanteissa ei näin ollen ole järkevää syyttää toista harmonian tai veljeyden rikkomisesta vaan pyrkiä laajentamaan katsantoaan niin, että harmonia ilmaantuu. Jos joku ei näe totuutta vielä, niin annapa ajan kulua ja tee parhaasi, niin asia muuttuu. Uudet asiat tuntuvat rikkovan harmonian, ja niinhän ne aluksi tekevät ennen kuin kokonaisuus selviää. Onkin muistettava, että harmonia vallitsee maailmassa aina ja maapallon koulu toimii parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä havaitaan, kun maltetaan asioita tutkia. Turhaa on olosuhteita tai kanssaveljiä syytellä, vaan on osattava itse tehdä toimenpiteet, joilla harmonia säilyy.
Jun 28th

Pukeutuminen

By Kari Muurinen

On se kummallinen asia, kuinka pukeutumisestakin saadaan vaikea asia ihmisten kesken. Luulisi, että edes se osattaisiin nykypäivänä ottaa löysin rantein, eikä enää määriteltäisi niin tarkasti, kuinka on pukeuduttava. Toisin sanoen osattaisiin kunnioittaa yksilöllisyyttä pukeutumisessa laumahenkisyyden sijasta. Laumahenkisyyttä pukeutumisessa voi toki olla monenlaista ryhmien koosta riippumatta, kuten nyt vaikka ihan tavallisen miehen pukutyyliä tai punkkarin sirkkeli-irokeesi-tukkamallia, jos kampauskin lasketaan pukeutumistyyliin. Sanottaisiinko nyt niin, että olisi viisaampaa hyväksyä monenlaisten viiteryhmien mukainen pukeutuminen. Sehän, jos nyt mikä, on alkeellista suvaitsevaisuutta. Oikeastaan emme paheksu useinkaan vaatetusta vaan outoa viiteryhmää.

Kenen tehtävä on yleensä luoda jonkinlainen pukeutumisstandardi, ns. sivistyneistön, rikkaan yläluokan, vaatesuunnittelijoiden, nuorison, varttuneempien vai kenenkä? Jokainen ryhmähän kuitenkin luo oman pukeutumistapansa, vaatesuunnittelijat toki laajemman (muodin) kuin omansa. Jokainen ryhmä siis seuraa omanlaistaan perinnettä, joten perinne ei voi ratkaista tätä kysymystä, koska niitä tulee koko ajan lisää. Jokainen saa perinteen ainakin lapsuuskodistaan, mutta voi tämän vaihtaa esim. ikäkausittain. Eihän tämä kysymys periaatteessa ole vaikea. Jokaiselle on suhteellisen selvää, että jokainen syyntakeellinen ihminen saa itse määrätä ruumiistaan. Vaatteet, jotka peittävät ruumiin, ovat vain jatke tälle fyysiselle käyttövälineelle ja kuuluvat siis selvästi yksilön intimiteettiin. Jos vaatteet ovat likaiset tai haisevat, niin silloinhan ne toki loukkaavat muiden ihmisten oikeuksia (pysyä puhtaina ja raikkaina).

Uskonnollisissa yhteisöissä usein on jouduttu kovinkin ulkonaisille linjoille, ja pukeutumistyyli on niissä saatettu määritellä erittäin tarkasti, joka on sitten saattanut säilyä kauan samanlaisena. Kaikkihan tuntevat erilaisia uskonnollisia tyylejä kuten körttiläiskampauksen, muslimihunnut tain amish-juutalaisten vaatteet ties miltä vuosisadalta. Nyt uskonnolliset ryhmät eivät enää ole niin eristyneitä kuin ennen, joten mitään uskontotyyliä ei liene järkevää noudattaa. Eihän olisi kovin kodikasta uutta uskonveljeä kohtaan, vaatia häntä hylkäämään oma perinteinen tyylinsä ja ottamaan uusi ja ainoa oikea. Mehän elämme nykyään Vesimies-ajassa, johon kuuluu yksilöllisyys ja itsenäisyys, ja laumahenkisyys on menneisyyttä. Kristosofinkin olisi vaikea päättää, seuraako hän pukeutumisessaan Pekka Ervastia, Jeesusta Nasaretilaista vai J.R. Hannulaa. Samalla tavoinhan eivät em. herrat toki pukeutuneet. Pekka Ervastin tyyliä, joku voisi nimittää taiteilijamaiseksi tai keikarimaiseksi, Jeesuksen itämaiseksi, ja Hannulan säntilliseksi. En nyt sano, että nämä ovat oikeita luonnehdintoja, mutta kuvaavat heidän erilaisuuttaan pukeutumisen suhteen, vaikka nyt ajallisetkin tyylierot jätettäisiin huomioon ottamatta. Kaikki muodot muuttuvat, vaatteetkin. Kuudes juurirotu tuo lopullisen ratkaisun, kun fyysinen ruumis ja sukupuolet jäävät menneisyyteen, jäänevät luultavasti vaatteetkin.

Itse pidän punk-periaatteesta siinä mielessä, että tehdään mitä osataan. Se ei tarkoita, että välttämättä esiinnytään. Tekeminen ja toimiminen ovat juuri Isän uskonnon perusteemoja. Tervetuloa punkkarit kristosofitilaisuuksiin sellaisina kuin olette, kuten kaikki muutkin. 
(Toisaalta olen myös kunnon love&peace-hippi, mutta nykyajan rahanahneus vetää minusta nyt köyhää punkkaripoikatyyliä esille. ;)

Jun 28th

Pahoinvointia

By Kari Muurinen

Mies hoippui katua pitkin. Hän näytti pakenevan näkymätöntä vihollista, joka tuntui voittamattomalta. Se kulki nopeammin kuin hän itse, oli suurempi, pystyi ympäröimään hänet kokonaan, aavisti hänen kaikki aikeensa, ja hän itse tuntui vain osalta sitä. Mitä hän mahtoi itselleen, joka tunsi itsensä paremmin kuin hän. Taistelu ylivoimaista omaa itseä vastaan. Toivottomalta tuntui. Se puristi häntä joka puolelta tyhjillä kehyksillään hokien: ”Minä, minä, minä,...”. Aina tuota samaa, mikä sai miehen hulluuden partaalle silkasta ikävystymisestä. Jo loppuun kuivunut mies kouristeli ja oksensi polttavat sisuksensa minuuden muuriseinille. Hän oli aivan loppu.

Mutta, mitä ihmettä! Oksennus alkoikin syövyttää muuria. Lopulta siihen syntyi kuin syntyikin kolo. Mies näki kolosta muita ihmisiä ja olentoja. Kuinka ihanan erilaisia ne olivatkaan, ja ne kaikki antoivat miehen tutkia olemustaan aivan vapaasti. Mies ymmärsi niitä ja tajusi itsekin olevansa jollakin tavalla samanlainen jokaisen näkemänsä olennon kanssa, vaikka ne näyttivätkin täysin erilaisilta toisiinsa nähden. Oliko hän näin äärettömän monimuotoinen ja -puolinen? Oliko hän oikeastaan enää tuo entinen minä vai kerrassaan uusi olento tai peräti olentojoukko? Oikeastaan oli samantekevää, mitä hän oli, sillä hän tunsi olevansa taas terve, rikas ja onnellinen.

Sitten hän vain katseli kaikkia olentoja, kertoi niiden avoimista salaisuuksista niille, jotka eivät niitä nähneet. Häntä pidettiin satusetänä, mutta se ei häntä häirinnyt, koska ei ollut enää entisenlainen minä-olento vaan yhtä kaikkien olentojen kanssa. Hän rakasti elämää kaikissa muodoissaan ja hänen oma kuivettunut ruumiinsakin sai uuden täyteläisen muodon. Mutta se oli vain yksi monien joukossa, eikä ilahduttanut miestä sen enempää kuin muidenkaan kehot. Kuitenkin se oli erilainen kuin kaikki muut, se rikastutti näkymää omalla erikoisella kauneudellaan. Tämän uuden ruumiin näkivät kaikki, jopa ne, jotka pitivät häntä hulluna. Se horjutti heidän muurejaan, ja jotkut pakenivatkin peläten ja inhoten. Harvat olivat ne, jotka lähestyivät siitä huolimatta, mutta he hakkasivat samalla tietämättään koloa omaan muuriinsa. Ja kun se viimein murtui, he muuttuivat sisäiseltä olemukseltaan miehen kaltaiseksi. Heidän kehonsa löysi aina aivan uuden muotovivahteen, mikä oli suuri onni kaikille muurittomille olennoille tai yhdelle vapaalle olentojoukolle.

Yhtenä päivänä viimeinenkin yksilö yhtyi tähän muurittomaan ryhmään. Yhteisymmärrys ja rakkaus olivat suurta. Kehoja ei enää tarvittu, sillä alettiin suunnitella aivan jotakin uutta. Ja kaikki tämä oli lähtenyt oksennuksesta.

Jun 30th

The Book of Daniel

By Jouko

                    Daniel's Dream
JS

  

 The Book of Daniel is very interesting; it has something common with the Revelation, at least I think so. Jesus Christ and St. Paul are making references to Daniel’s writings and this gives more weight to his text. The following interpretations are on a fairly general level and are based on a book by Väinö Lehtonen.

 

In the first year of Belshazzar king of Babylon, Daniel had a dream, and visions passed through his mind as he was lying on his bed. He wrote down the substance of his dream.

2 Daniel said: "In my vision at night I looked, and there before me were the four winds of heaven churning up the great sea

3 Four great beasts, each different from the others, came up out of the sea.

 

The fact that the beasts are coming out of the sea, seems to refer to astrological timings, probably to the Piscean age. But the timescale is very large and difficult issue, and I don’t have the time now to study more thoroughly this question. 
 

4 "The first was like a lion, and it had the wings of an eagle. I watched until its wings were torn off and it was lifted from the ground so that it stood on two feet like a man, and the heart of a man was given to it.

 

This refers to religion or more specifically to what became a ”christian church”. We can’t doubt the ”beast-like” character of the church, when we think about inquisition and all the bloodshed, when ”heretics” were confronted. And still, originally it had the wings of an eagle, it could strive towards the Sun, towards Christ. It is understandable that later, in the course of history those ”wings” have disappeared.

 

But it was given the heart of man. Church had a valuable treasure; through the Bible the information about the Christ Event is spared to us. And of course ”in the bosom of the church” there were many honest and pious seekers, saints etc.

 

5 "And there before me was a second beast, which looked like a bear. It was raised up on one of its sides, and it had three ribs in its mouth between its teeth. It was told, 'Get up and eat your fill of flesh!'

 

Daniel was a strict vegetarian; meat refers to some coarser elements. So after the ”church-beast” came the materialistic science. It is pleased to study only the coarser aspects of the nature, the ”material reality”, to bite the bones. Bear has great strenght, but it is lieing on its side only. (The first beast stood on two feet, it had some higher aspirations also). When science becomes materialistic and is without ethical ground, it is truly a ”dangerous beast”, which can devour ”a lot of flesh”!

 

6 "After that, I looked, and there before me was another beast, one that looked like a leopard. And on its back it had four wings like those of a bird. This beast had four heads, and it was given authority to rule.

The third beast had four heads and it is the one who gains the power to rule. The four heads refer to the ”inclusiveness” of the beast’s dominion. This beast can be named ”politics”. Politician are the ”new” leaders and the beastly side is made up of propaganda, lies, cunning schemes, plots and hidden plans. In politics much is usually promised, but little is delivered. It is as if this ”leopard” could fly with four ”birdwings”; a good metaphor for illusive promises.

 

7 "After that, in my vision at night I looked, and there before me was a fourth beast--terrifying and frightening and very powerful. It had large iron teeth; it crushed and devoured its victims and trampled underfoot whatever was left. It was different from all the former beasts, and it had ten horns

8 "While I was thinking about the horns, there before me was another horn, a little one, which came up among them; and three of the first horns were uprooted before it. This horn had eyes like the eyes of a man and a mouth that spoke boastfully.

 

The last beast is so terrible, that it is even difficult to describe it. What monster can be so powerfull, crushing and devouring mercilessly its victims? When we look around, the answer is quite easy: it is the modern military might with all its Weapons of Mass Destruction. Nuclear, biological and chemical weapons can truly ”trample underfoot” whatever has left over the victims after an assault with ”conventional  ’iron teeth’ weapons”.

 

9 "As I looked, "thrones were set in place, and the Ancient of Days took his seat. His clothing was as white as snow; the hair of his head was white like wool. His throne was flaming with fire, and its wheels were all ablaze.

10 A river of fire was flowing, coming out from before him. Thousands upon thousands attended him; ten thousand times ten thousand stood before him. The court was seated, and the books were opened

 

The Ancient of Days refers to Logos, Father/Christ. I understand the reference to the throne so, that when the descrided things are happening, karma is (to a great measure) ”transferred to the Hand of Christ”. Perhaps the ”thousands upon thousands attented” is decsribing the disciples, who have managed to give their personal Karma to Christ. Then a significant change, some sort of jugdement (without any teological flavours) is taking place.

 

11 "Then I continued to watch because of the boastful words the horn was speaking. I kept looking until the beast was slain and its body destroyed and thrown into the blazing fire.

12 (The other beasts had been stripped of their authority, but were allowed to live for a period of time.)

 

The last beast is slain, even the attitude of this beast is boasting and defiant to the end. However, it is clear that mankind does not need this ”Military Monster” with all its ”blessings”. The other beasts are allowed to live, but they are sripped of their authority. This is understandable, because we need religion, but not powerhungry and dogmatic/fanatic ”churches”. We need also science, but without materialistic tendencies. (Sorely we need Spiritual Science, where ethical principles are an essential part of it). And we need some sort of ”politics”, taking care of our ”common affairs”. But no intriquing, conspiracies or empty ”power plays” are needed (threefoulding would be apprecieted!).

 

If we think this vision of Daniel as some sort of prediction conserning our time and the future, it gives to us an optimistic picture. In the end, there is only one will, the Will of the Father, which can prevail!